Vuosikatsaus 2019 – Mitä oikein tapahtui?

Ensiksi haluaisin kiittää teitä kaikkia jotka ovat lukeneet mun ajatuksia ja vinkkejä tässä blogissa. Blogit tuntuu olevan last season mutta mulla on ollut hauskaa kirjoittaessa ja lukijoitakin on ollut jonkin verran. Noin 70 000 sivunäyttöä sekä keskimäärin 3 minuuttia per sessio. Not that bad.

Tack så mycket!

Vuoden 2019 alussa kaikki oli vielä auki. Minulla ei ollut isoa suunnitelmaa enkä tiennyt missä olisin vuoden lopussa. Tiesin että halusin auttaa start-uppeja, kertoa avoimesti uupumuksesta sekä tehdä lisää puhujakeikkoja. Halusin myös välttää palkkaduunia. Kuukausipalkka aiheuttaa riippuvuutta mukavuuteen. Joillekin tämä sopii, ei minulle. On jollain sadomasokistisella tasolla mahtavaa tsempata tuloista joka päivä. Uusi mahdollisuus onnistua tai epäonnistua. “Livin’ on the edge” lauloi Steven Tyler.

Q1 2019 – Suunnan hakemista

Tammikuussa otin ensimmäisen askeleen kohti asiaa joka tulisi määrittelemään suuntani vuodelle, ystäväni onnistui nimittäin ylipuhumaan tekemään videoita. Licence to Fail oli siihen saakka puhdasta tekstiä eikä suunnitelmissa ollut todellakaan videoiden tekeminen. Olin tehnyt niitä vuosia mun edellisessä yrityksessä enkä halunnut tehdä lisää. Hän sai minut kuitenkin ylipuhuttua ja tammikuun toisella viikolla kuvasimme ensimmäiset videot. Teimme videoita rahoituksen hakemisesta sekä muita aika kapeasti kohdennettuja aiheita liittyen start-uppeihin. Alkuvuoden tiukka start-up fokus tulisi vielä muuttumaan laajemmaksi ja valuisi hiljalleen laajemmin työelämän päättömyyksiin.

Videoiden positiivinen responssi blogissa sekä Linkedinissä kasvatti nälkää jatkaa joten tilapäinen videoprojekti muuttuikin kuukausittaiseksi. Tapasimme Stefanin kanssa kerran kuukaudessa. Kuvasimme 12-15 videota kerrallaan jotka sitten postattiin seuraavan kuukauden ajan. Itse prosessi oli aina sama. Sovimme ainoastaan otsikkotasolla aiheen, jonka jälkeen puhuin suoraan sydämestä yhteen putkeen videon purkkiin. Katsojat huomaavat ettei missään videossa ole niin sanottuja “jump cuts” vaan kaikki on tosiaan kuvattu yhdellä otolla. Juuri tämä aspekti on minulle henkilökohtaisesti tärkeä. Asiantuntijan pitää tuntea aiheensa sen verran hyvin että saa puhuttua 1-3 minuuttia putkeen ilman käsikirjoitusta. Puhujan kohdalla pätee sama logiikka. Hyvän puhujan pitää pystyä heittämään 30 minuutin keikka koska tahansa, ilman slideja.

Lukeminen kannattaa

Tällainen toimintatapa vaatii kuitenkin kokoaikaista oppimista sekä lukemista. Itse luen useita tunteja päivässä kirjoja eri aiheista, on se sitten klassista kirjallisuutta tai ammatillista. Klassinen kirjallisuus opettelee ajattelemaan mielikuvissa, joka sitten auttaa puhumisessa ja tarinankerronnassa. Ammatillinen kirjallisuus auttaa näkemään taustaa, ilmiöitä ja tilastoja jotka tukevat tarinaa. Suurin osa videoista ja teksteistä ovat kuitenkin kokemuspohjalta. Kokemuksia ei unohda samalla tavalla kuin kirjasta opittua tietoa.

Maaliskuun 21. päivä pidän ensimmäisen puhekeikkani uupumuksesta Epicenterissä Helsingin keskustassa. Päätän iskeä kaiken karmean faktan uupumuksestani rehellisesti pöytään, ja aloitan luennon kaatamalla muovipussista kaikki minulle lääkärien toimesta suositellut lääkkeet lattialle. Keikka on vaikea minulle. Tuntuu ajoittain ylitsepääsemättömän vaikealta puhua asiasta ja joudun pariin otteeseen niellä jotta estäisin itkun purkautumisen. Illan jälkeen mietin hartaasti haluanko jatkaa puhumista uupumuksesta. Päätän tehdä keikan kerrallaan.

Maaliskuussa päätän myös lopettaa sairaslomani, mutta jatkaa lääkitystä (Venlafaxin, mielialalääke) kunnes olen täysin varma ettei oireita enää esiinny. Mielialalääkkeet ovat kavalia siinä mielessä että luovat illuusion hyvinvoinnista. Tästä syystä on tärkeää jatkaa käyttöä pidemmän aikaa vaikka olo tuntuisikin hyvältä.

Q2 2019 – Ensimmäiset maksulliset keikat sekä raju kasvu

Huhtikuun alussa olen start-up boostaajana Andre Noel Chakerin juontamassa Tahko Ski Lift Pitchissä Tahkolla. Tehtäväni on haastatella ja innostaa start-uppeja tekemään hyvää jälkeä pitchauksessa. Keikka tulee täydelliseen saumaan. Saan siitä potkua ja inspiraatiota keväälle. Samalla katselukerrat ja kasvu Linkedinissä on lähtenyt nopeaan kasvuun. Ensimmäinen postaus vuoden alussa on tuottanut kolme tykkäystä, nyt päivitykseni saa ainakin 20-kertaisen vastaanoton jos ei enemmän. Mikään ei ole strategisesti muuttunut, vaan johdonmukainen postailu yrittäjyydestä sekä työelämästä alkaa tuottamaan tulosta.

Huhtikuun lopussa teen ensimmäisen maksetun puhekeikan Tiedolla. Tämä merkkaa minulle ei vaan hyvää referenssiä mutta vielä tärkeämpänä, itseluottamusta uskaltaa pyytää kompensaatiota tekemisestä. Iso osa keikkapyynnöistä ovat edelleen tänä päivänä pro-bono periaattella. Suurimpaan osaan niistä en enää suostu. Huhtikuuhun asti taistelin kuitenkin palkkioista. Uutena epävarmana puhujana on haastavaa pyytää sekä tietää miten hinnoitella itsensä. Nyt olin saanut kuittauksen isolta yritykseltä että puhumisellani oli arvoa. Tänä päivänä en enää myy itseäni ilmaiseksi.

Touko- ja kesäkuun aikana teen myös ensimmäisen ammatillisen juontokeikan “Chief of Finance”- tapahtumassa sekä jatkan uupumisteemalla muun muassa Keskon Kookenkä-yrittäjien vuositapahtumassa. Puhujakeikat alkavat rullata sisään ja tunnen itseni varmemmaksi roolissani. Ensimmäinen juontokeikkani Chief of Financessa on hyvä opetus miten haastavaa juontaminen Suomessa voi olla. Yritän saada talousjohtajia innostumaan, mutta vastaanotto on viileä. Suomessa ei turhaa hymyillä. Andre Noel Chaker lohduttaa sanomalla että Suomi on paras maa kehittyä puhujalle koska meillä on vaikein yleisö. The man has a point.

Juuri kun olen päässyt vauhtiin, Suomi lähtee kuitenkin lomalle. Pitkälle sellaiselle. Jään miettimään mitä kesällä pitäisi tehdä pysyäkseen terävänä. Lomaa minä en kaipaa, takana on jo vuoden sairasloma, olen täynnä tekemisen intoa. Kerron ystävälleni halusta tehdä lisää keikkaa ja hän vinkkaa minulle Suomi Areenasta heinäkuussa. Vaikka puhujat ovat jo vahvistettu päätän kuitenkin tehdä hakemuksen, Linkedinin kautta. Tutkistelen netissä itse tapahtumaa joka on minulle vielä hieman epäselvä, otan kameran käteen ja lähden pihalle tekemään omaa hakemusvideota.

Parin päivän sisään minuun otetaan yhteyttä. Tervetuloa Suomi Areenaan. No kuules kiitos paljon.

Q3 2019 – Suomi Areena sekä Finnair-hakemus

Heinäkuussa suuntaan Poriin jossa oma Suomi Areena projekti alkaa hyväntekeväisyysottelulla C Moren joukkueessa. Valmentajana toimii Petri Pasanen. Aurinkoinen päivä kulminoituu nauruun, jalkapalloon ja hyvään seuraan. Paikalla on eduskunnan ja maikkarin joukkueet. Itse kompastelen hyökkääjänä ajoittain omiin jalkoihin. Nuoruuden taidot eivät ole nähtävissä, en tiedä oliko niitä edes nuorena. Seuraavana päivänä aloitan aamun haastattelussa päälavalla, aiheena puhuminen, ja iltapäivällä siirryn rantalavalle heittämään settini joka kertoo kysymysten voimasta. Kun olen kuunnellut perjantain viimeisen setin siirryn Pori Jazziin nauttimaan musiikista ja ystävien seurasta. On se hauskaa mitä spontaanilla hakemuksella voi saada aikaiseksi. Pääsin hakemuksellani ensimmäistä kertaa Suomi Areenalle sekä Pori Jazziin.

Palatessani kotiin mietin tylsistyneenä mitä voisi keksiä. Seuraan sydäntä ja mietin kuinka hauskaa olisi tehdä Finnairin kanssa jotain. Yhtiö jonka kanssa olen palloillut edes takas asiakaspalveluun liittyvissä asioissa vuosien varrella. Kotimainen “national darling” saa paljon paskaa niskaan asiakkailta (ehkä joskus liikaakin), varsinkin liittyen juuri asiakaspalveluun. Tiukka byrokratia ja pelisilmän puute aiheuttaa Finskille ongelmia lähes joka viikko, ja media rakastaa heittää bensaa liekkeihin. Kaikesta huolimatta toivon Finnairille kaikkea hyvää ja päätän tehdä työhakemuksen LinkedInissä.

Video saa paljon huomiota ja Finnair pyytää tarjousta. Laadin heille kevytmuotoisen projektin jossa tarkoituksena olisi kartoittaa asiakkaan ja yhtiön väliset kohtaamispisteet, miten sujuvasti ne toimivat ongelmatilanteissa ja sen perusteella ehdottaa parannuksia. Kyseessä on parin viikon juttu. Finnair ottaa vastaan hakemukseni mutta päättää kuitenkin jättää väliin tällä kertaa. Sääli, projekti olisi ollut hauska. Vaikka lopputulos projektin suhteen ei ollut haluamani, mieleni virkistyy ja Linkedinissä juttu leviää mukavasti. Voiton puolelle meni. Licence to Fail, right?

Syksyn aikana käyn Mikkelissä, Vaasassa, Turussa ja Kuopiossa puhumassa. Pikkuhiljaa koen kysynnän kasvavan. Linkedinissä tehty duuni alkaa tuottamaan tulosta ja yhteydenottoja satelee. Olen nousemassa jaloilleni.

Q4 2019 – Linkedin-tilastot sekä vuoden puhuja-finalisti

Aloitan lokakuun tekemällä ensimmäisellä viikolla neljä keikkaa, josta kaksi päivää on juontajana Cyber Security-tapahtumassa Messukeskuksessa. Tällä kertaa juontaminen menee täysin nappiin ja nautin lavalla seisomisesta. Ympärilläni on cyber-maailman suurimpia nimiä joita pääsen haastattelemaan yleisön edessä. Juontokeikat poikkeavat täysin perinteisistä puhekeikoista. Siinä missä menen puhumaan oman hyvin valmistellun settini, juontajana joudun tekemään research-työtä puhujista, kuuntelemaan tarkkaan kaikkien puhevuorot ja samalla keksiä sen pohjalta fiksuja kysymyksiä jotka esitän välittömästi esiintymisen jälkeen. Puhekeikka kestää tunnin, juonnot jossain tapauksissa 10 h. Silti nautin molemmista ja toivon tekemäni sekä puhe- että juontokeikkoja tänä vuonna.

Samalla viikolla pitämäni keikka Wanhassa Satamassa “Meetings & Events”-tapahtumassa sekoittaa minut täysin. Lähes tyhjä sali täyttyy kun on minun vuoro. Katson hämmästyneenä ympärilleni ja mietin “tulivatko nämä ihmiset tänne minun takia?”. Vuoroni jälkeen iso osa yleisöstä poistuu. Tunne on surrealistinen. Ehkä minulla on sittenkin jotain mielenkiintoista sanottavaa.

Marraskuun alussa minua pyydetään vaikuttajaverkosto Bonfiren joulujuhliin kertomaan Linkedin-menestyksestä ja joudun ensimmäistä kertaa paneutumaan omiin tilastoihin. Tutkiessani dataa löydän loistavan SHIELD-nimisen palvelun josta saan näppärästi kaikki tilastoni pureskeltavaan muotoon. Numerot ovat paremmat mitä olisin voinut kuvitella. Näyttökertoja on kerääntynyt lähes neljä miljoonaa 2019 vuoden aikana. Ilman tavoitteellisuutta ja puhtaasti sydämellä tekemisellä.

Samaan aikaan MySpeaker ja Alma Talent haluavat minut vetämään uutta ohjelmaa työelämästä. Mitä täällä tapahtuu!? Ensimmäiset kuvaukset menee isosta väsymyksestä huolimatta hyvin (olin itse asiassa vähän hermona) ja vieraana on Perttu Pölönen. Kaikki jaksot tulevat myöhemmin tänä vuonna.

Kaikki tämäkään ei vielä riittänyt vaan samana päivänä kun lähdin joulunviettoon ulkomailla minulle soitetaan Vuoden puhuja-kilpailusta jossa olen yksi ehdokas tarinankertoja-kategoriassa. Olen finalisti. Top 3. Vierelläni Arman Alizad sekä Saimi Hoyer. Hymy huulillani poistun Suomen ilmatilasta, palataakseni 2020. Vuosi meni yllättävän hyvin.

Kannattaa tehdä sydämellä.

Tsekkaa vielä vuoden blooperit tästä…