Miten saada unelmaduuni?

Geneerinen työnhaku on last season. LinkedIn ja erilaiset työelämäblogit ovat täynnä asiantuntijoiden vinkkejä, miten löytää ja saada se himottu duunipaikka. Valitettavan usein vinkit ovat väsyneitä, kliseentäyteisiä teoreetikkojen höpinöitä (joskus myös ihmisiltä, jotka eivät ole ikinä käyneet läpi tuskallista hakuprosessia tai ottaneet suurimpia riskejä työnhakuprosessissa).

Kuten kaikissa asioissa elämässä, pitää hakea sinne, minne haluaa. Ja tähän pätevät samat lainalaisuudet kuin markkinoinnissa yleisesti: tiedä, kenelle puhut, ja tee se vakuuttavasti.

Kun lähestyin valmistumista Tukholman Kauppiksesta vuonna 2006, olin totaalisessa paniikissa; pelkäsin jääväni työttömäksi. Vaikka tilastojen mukaan 97 % opiskelijoista sai duunin ennen kuin gradu oli kirjoitettu. Lensin pariin haastatteluun Lontooseen, muun muassa Deutsche Bankiin, mutta näin jälkikäteen olen kiitollinen, etten lopulta saanutkaan niitä paikkoja.

Finanssialalla pääsee tutustumaan Excelin hienoon maailman kunnolla

Päädyin PE- (Private Equity) rahastoon Tukholmaan, jossa meitä siihen aikaan oli reilut kymmenen. Se osoittautui parhaaksi mahdolliseksi paikaksi minulle: hienot kollegat ja upea yhtiö. Jäin yhtiöön kuudeksi vuodeksi, mutta siirryin jo 2007 Helsingin toimistoon.

Ennen kuin sain tuon pestin, työnhaku oli kamalaa, hain intensiivisesti ja sormet stressistä täristen moneen paikkaan, mutta yritin silti erottautua jotenkin muista hakijoista. Se tapahtui yleensä henkilökohtaisella tarinalla ja/tai jollakin kohdeyritykseen spesifillä nippelitiedolla.

Ensimmäinen menestynyt työnhaku koulun penkiltä

PE-rahaston hakemuksessa päätin olla rehellinen ja kirjoitin saatekirjeeseeni, että olin suuri lätkäfani, joka oli käyttänyt viimeiset opintotukensa lähteäkseen Tukholmasta Helsinkiin 2006 toivossa, että Suomi voittaisi olympiakultaa Torinon kisoissa, ja seisonut sitten pettyneenä –15 °C:ssa Kauppatorilla, kun joukkue saapui kahdelta yöllä hopeamitalit kaulassa. Humoristinen ja ihmisläheinen tarina teki vaikutuksen ja pääsin haastatteluun.

Ensimmäisen haastattelun jälkeen sain kotitehtävän. En tiennyt, mitä sieltä tulee, muuta kuin että he lähettäisivät sen sunnuntaiyönä kello 00.00 ja ratkaisu piti palauttaa ennen kello 9.00. Tarkoituksena oli osoittaa, ettei pelännyt pitkiä päiviä. Muistaakseni Excel-tiedosto ja kassavirtatehtävä tulivat kuitenkin jo sunnuntai-iltapäivällä, ja lähetin ne puolen yön jälkeen takaisin. Tehtävänä oli rakentaa kassavirtalaskelma isommalle liikekiinteistöhankkeelle käyttäen mahdollisimman paljon fiksuja Excel-ratkaisuja.

Koska Excel on iso osa finanssialaa, sen ymmärtäminen ja sujuva käyttäminen ovat luonnollisesti tärkeitä.

Kun lopulta sain tämän ensimmäisen työpaikan, muistin, että hakemuksessa oli lukenut, että he vaativat viiden vuoden työkokemuksen. Kysyin asiasta ja miten minä onnistuin saamaan paikan, jos kerran tällaisia vaatimuksia asetettiin. Vastausta en unohda ikinä: “Ei me sitä oikeasti vaadittu; halusimme ihmisiä, jotka uskaltavat olla vähän hävyttömiä, määrätietoisia ja jotka ottavat riskejä.”

Show, don’t tell

Mietin edelleen kyseistä toimintatapaa, josta itse pidän. Olen kertonut siitä muille ja saanut rekrytoijilta sekä HR-ihmisiltä kuulla, että tuo tapa on jotenkin tuomittavaa. Olen vahvasti eri mieltä.

Syy on simppeli: on helppoa sanoa olevansa rohkea tai sinnikäs, mutta vaikeampaa näyttää sitä käytännössä. Jos haluat rekrytoida rohkeita ihmisiä, eikö paras tapa ole luoda jo hakemukseen mahdollisuus olla rohkea – ja palkata heidät, jotka osoittautuvat rohkeiksi?

Luonnollisesti ymmärrän, että voi olla vastapuolelle turhauttavaa saada hakemuksia, jos oikeasti on kokemusvaatimus, enkä suosittele pommittamaan joka paikkaan. Mutta jos päätät tehdä sen, tee se tyylikkäästi ja harkitusti – ei geneerisellä hakemuksella.

Työnhaussa erottautuminen ei ole sattumaa, vaan harkittua. Se rakennetaan.

Työnhaku tehdään monesti suunnilleen näin:

1. Lähetät 10–20 hakemusta

2. Geneerinen CV ja saate

3. Odotat puhelua tai meiliä

Mutta, jos tarjoat arvoa, olet välittömästi eri kategoriassa.

Erottautuminen työnhaussa on helppoa

Sosiaalinen media on entistä enemmän vahvistanut positiivista kuvaa muista ihmisistä – “Kaikkihan ovat parempia kuin minä” -ajattelua. “Kilpailenko minä nyt heitä vastaan, eihän minulla ole mitään mahdollisuutta.” Jatkamme ajatuksen kulkua, kunnes yhtäkkiä kaikki tuntuu epätoivoiselta. Ihan sama, vaikka hakisin tuonne; en silti saa paikkaa.

Ja koska tuo on meidän perusasenne, emme välttämättä panosta yksittäiseen hakemukseen, vaan lähetämme geneerisen, ehkä hieman muokatun hakemuksen. Kädenlämpöinen paketti, joka ei eroa muiden joukosta. Työnhaku tyssää.

Ja mitä useampi sortuu tuohon ajatusansaan, sitä helpompaa on lopulta erottautua.

Kaikki ovat epävarmoja

Lähes kaikki kärsivät jossain määrin huijarisyndroomasta – tämä on fakta. Olen ollut työelämässä reilut 20 vuotta, enkä ainakaan vielä ole tavannut ihmistä, joka olisi täysin sujut itsensä ja kompetenssinsa kanssa. Suorittajaihmiset eivät ensinnäkään ikinä näe, mitä ovat saavuttaneet, vaan ainoastaan sen, mitä eivät vielä osaa tai missä eivät ole vielä onnistuneet. Ja kun siihen mindsetiin lisää kokoaikaisen vertailun muihin vielä ansiokkaampiin, on henkinen dynamiitti jo sytytetty ja itseluottamuksesta jää ainoastaan ruudin haju.

Kääntöpuoli on myös, että usein pohtii, miten ihmeessä tuo ihminen on päässyt tuohon asemaan – se kun vaikuttaa aika tyhmältä. Työelämässä eivät voita fiksuimmat, vaan he, jotka tekevät asioita: uskaltavat tehdä päätöksiä, epäonnistua, oppia ja jatkaa matkaa eteenpäin. Nykymaailma tuntuu monesti jämähtäneen ikuiseen teoretisoimiseen sen sijaan että keskityttäisiin puhtaaseen eksekutioon (sori anglismi).

Jos kerran on työnhaku päällä, miksi ei hakea sitä paikkaa, jota oikeasti haluaa?

Erilaisia työpaikkoja on koko ajan tarjolla ja uusia positioita tulee jatkuvasti markkinoille. Silti monet meistä hyökkäävät ensimmäiseen “parhaaseen” kiinni ja lähettävät hakemuksen. Kärsivällisyys on hyve: jos etsit unelmatyötäsi, miksi hakea paikkoihin, jotka eivät tunnu heti sataprosenttisilta? Suurin kysymys on toki, miksi edes odottaa, että kyseinen firma pistää haun käyntiin. Miksi ei vain yrittää mennä sinne, minne itse haluaa? Niin, miksipä ei. Niin minä ainakin tein.

On hyvä tässä vaiheessa muistuttaa, että tarpeeksi hyville kandidaateille fiksut yritykset luovat position, tai ainakin järjestävät organisaatiota kevyesti uudelleen, jotta hakija saadaan sisään.

Olen perustanut useita yrityksiä ja toiminut startup-maailmassa vuodesta 2012. Yrittäjänä opin pyytämään, ja usein hieman yllättyneenä saamaan, mitä halusin. Kun yhtäkkiä huomasin, että maailma avautuu, jos vain uskaltaa kysyä, koko elämänkatsomukseni muuttui. Kaikki tuntui mahdolliselta. Ja näin maailma toimii. Puhtaasti kysymällä olen saanut isoja rahoituskierroksia kasaan, rekrytoinut Real Madridin entisen mediajohtajan, työskennellyt huippuseurojen kanssa Espanjassa, saanut sekä Washington Capitalsin, Boston Celticsin että NBA:n David Sternin henkilökohtaiset käyntikortit, pysäyttänyt Super Bowl -voittaja Martellus Bennetin keskellä New Yorkia ja pitchannut hänelle – ja vaikka mitä muuta.

Midtown New York – pitchaus NFL-tähdelle Martellus Bennetille keskellä päivää.

Koska suurin osa ihmisistä ei uskalla kysyä, he, jotka uskaltavat, voittavat. Tämä pätee myös työnhakuun. Maailmassa rohkeat voittavat. Mutta muista aina: rohkeus ei ole pelon puute, vaan kyky toimia pelosta huolimatta. Minua on aina pelottanut kysyä ja pyytää, mutta olen jälkikäteen ollut todella ylpeä itsestäni, kuten sinä tulet olemaan, mikäli uskallat olla rohkea.

Miten sitten itse hankin viimeisimmän työpaikkani?

Olen tosiaan toiminut yrittäjänä vuodesta 2012. Vuodesta 2019 eteenpäin toimin pääosin puhujana sekä konsulttina. Kollegoiden puute ja lähes täysin yksin tehty työ alkoivat tuntua tylsiltä, ja jossain vaiheessa seinät tuntuivat kaatuvan niskaan. Mietin, että olisi varmaan aika hakeutua jonnekin, missä olisi muitakin kuin oma pää. Uutta startup-ideaa en ollut vielä keksinyt, joten miksi ei tehdä jotain mielekästä, kunnes on taas sen aika. Eli työnhaku päälle.

Kesällä 2023 olin Sils-Marian kylässä Sveitsissä tekemässä dokumenttia filosofi Friedrich Nietzschestä ja elämän merkityksestä, kun päätin laittaa viestin WhatsAppissa vanhalle startup-tutulle. Koska hän toimi sijoittajana ja istui usean yhtiön hallituksessa, kysyin, olisiko hänellä tiedossa mielenkiintoisia yrityksiä. Hän lähetti minulle neljä eri yritystä, joita tutkin aurinkoiselta terassilta vuorimaisemissa. Yksi yrityksistä toimi lentoteollisuudessa, ja se kiinnosti välittömästi. Olen vuosien varrella käynyt lentosimulaattoreissa lentämässä ja katsonut kaikki mahdolliset lentoturmaohjelmat ja dokumentit lentoteollisuudesta.

Hyvä pohja ja kasvu, isoja asiakkaita ja sopivan pieni (noin 45 henkeä silloin). Ongelma oli, etteivät he etsineet juuri nyt ketään. Halusin markkinointipuolelle, mutta markkinoinnissa oli jo henkilökuntaa. Laitoin toimitusjohtajalle sähköpostin, kerroin lyhyesti itsestäni ja kysyin, voinko tarjota lounaan. Hän suostui, ja lounaan aikana kyselin, minkälaisten ongelmien kanssa he taistelivat, ja sain näin hyvää informaatiota haasteista. Kiinnostuin palaverin jälkeen entistä enemmän yhtiöstä ja päätin, että tänne on pakko päästä.

Miten aloin tutkimaan yritystä ja minkälaisen paketin tein?

Pistin omalle verkostolleni kyselyn, tuntisiko kukaan lentoteollisuudessa toimivaa henkilöä, ja sain kuin sainkin intron henkilölle, joka toimi lentorahoituksen parissa. Close enough, mietin. Sovimme Teams-palaverin, jonka aikana hän avasi lentoteollisuuden lainalaisuuksia, minkälaisia tahoja siellä liikkui ja paljon muuta mielenkiintoista tietoa.

Nyt minulla oli pohja valmiina; oli aika miettiä, miten paketoisin tästä vakuuttavan kokonaisuuden, jota he eivät pystyisi vastustamaan. On hyvä tässä vaiheessa muistuttaa, että tarpeeksi hyville kandidaateille fiksut yritykset luovat position, tai ainakin järjestävät organisaatiota kevyesti uudelleen, jotta hakija saadaan sisään. Kilpailu parhaista on kovaa, ja kun joku tarpeeksi proaktiivinen ja hyvä etsii paikkaa, hänet kannattaa ottaa. Toinen muistamisen arvoinen asia on, että yritykset hakevat usein uusia resursseja vasta silloin, kun tarve alkaa olla akuutti. Olemalla proaktiivinen saatat ennakoida tarpeita ja osua oikeaan juuri ennen kuin yritys on laittamassa avointa paikkaa markkinoille.

Tiesin tässä vaiheessa, että yritys haluaisi rakentaa strukturoidun ABM-strategian (Account Based Marketing), joka on luonnollinen markkinoinnin ja myynnin strategia QOCO:n kaltaisessa B2B-SaaS-yhtiössä. Sen lisäksi tutkin verkkosivut, luin artikkelit, katsoin webinaarit ja löysin paljon parannettavaa – muun muassa konversiopisteiden lisäämisen, visuaalisten elementtien parantamisen ja pienen brändillisen faceliftin.

Ja sitten itse hakemus

Laadin näistä noin 10-sivuisen presiksen, jossa kävin läpi, miten sisältöä voisi parantaa, miten segmentointi tehtäisiin ja miten myynnin ja markkinoinnin yhteistyö olisi syvää, järkevää ja modernia. Koska halusin myös näyttää konkreettisesti, miltä potentiaalinen uusi facelift näyttäisi sisällön suhteen ja kuinka helposti sen voisi nostaa ammattimaisemmalle tasolle, päätin soittaa kuvaajalleni. Tavoitteena oli tehdä hänen kanssaan suhteellisen kevyt esimerkkivideo.

Sen sijaan että sanoisin esityksessä, miltä se voisi näyttää, on aina parempi näyttää oikeasti. Show, don’t tell. Silloin uskottavuus nousee, koska olet näyttänyt jo, mitä osaat. Sovimme kuvaajan kanssa, että hän tekisi tämän projektin riskillä: ilmaiseksi, mutta mikäli saisin position, hänelle tulisi todennäköisesti lisää keikkaa.

Kirjoitin lyhyen käsikirjoituksen sen perusteella, mitä tiesin yrityksestä, ja sovimme kuvauspäivän poutaiselle päivälle. Videossa kentällä avasin hieman heidän haasteitaan, tarjosin ratkaisuja ja näytin, miltä yrityksen sisältö voisi näyttää – kaikki pienellä pilkkeellä silmäkulmassa.

QOCO:n tiimin kanssa Toulousessa

Kun sain kuvaajalta lopullisen version, laitoin presiksen sekä linkin videoon sähköpostiin. Kesti alle 10 minuuttia, kunnes puhelin soi. He halusivat minut modernisoimaan markkinointia, ja 8. tammikuuta 2024 aloitin. Jäin QOCO:lle kesäkuuhun 2025 saakka, jolloin päätin palata takaisin yrittäjäksi. Sain kokea uskomattoman matkan: käydä Toulousessa Airbusin tehtaalla, Dubain, Barcelonan sekä Münchenin lentomessuilla, työskennellä maailman suurimpien ilmailualan brändien kanssa, kuten Rolls-Royce, ja oppia paljon teollisuudesta, josta moni ei tiedä paljoakaan. Olisin jäänyt pidemmäksi aikaa, mutta sisälläni kutsui jälleen yrittäjyys ja oma vastuullinen vapaus. Kerran yrittäjä, aina yrittäjä.

Mitä kaikkea voi tehdä parantaakseen mahdollisuuksiaan työnhaku-prosessissa?

Tässä 5 askelta, joilla työnhaku muuttuu konkreettiseksi tuloskoneeksi:

• Valitse 2–3 yritystä, joihin haluat, ja fokusoidu niihin.
  Älä ota liikaa yrityksiä harteillesi, vaan paneudu pariin kolmeen kunnolla.

• Tee analyysi firman nykytilasta ja potentiaalisista parannuksista.
  Tutki verkkosivut, ymmärrä, mitä tekevät, katso tuotevideot ja opiskele yritystä. Mikä on heidän arvolupauksensa? Kenelle myydään? Minkälainen bisnes – B2B, B2C, SaaS jne.?

  Avuksi voit käyttää esimerkiksi ChatGPT:tä, joka voi koostaa sinulle yrityksen perustietoja. Muista, että kaikki muutkin löytävät tämän tiedon; olennaista on, mitä teet tiedolla.

  Mitä he voisivat tehdä paremmin? Katso esimerkiksi:

  – Nettisivut ja konversiopolku
  – Sosiaalisen median presenssi
  – Myyntisykli ja asiakassegmentit
  – Brändiviestintä tai rekryprosessi

  Katso myös LinkedInistä, löytyykö tuttuja tai tutun tuttuja töissä, ja kysele, saisitko intron, tai laita suora viesti. Olen itse saanut vastaavia yhteydenottoja ja kertonut 10–15 minuutin puhelussa yrityksestä ja sen kulttuurista. Fiksut ihmiset auttavat mielellään.

• Luo konkreettista arvoa.
  Nyt tulee se erottava tekijä. Älä vain kerro, mitä osaat – näytä se.

  – Myyntityöhön? Analysoi heidän ICP (ideal customer profile) ja tee cold outreach -viestit valmiiksi tai laadi moderni myyntiprosessiehdotus.

  – Markkinointiin? Kirjoita drafti paremmasta laskeutumissivusta tai tee SEO-analyysi. Tai miksei kevyt ABM-strategia.

  – Asiakaspalveluun? Tutki heidän tukikanavat ja tee parannusehdotus.

  – Visuaaliseen suunnitteluun? Tee mockup uudesta näkymästä.

  – Developer? Forkkaa repo ja näytä miten tekisit jotain paremmin.

• Lähetä oikealle henkilölle.
  Mikäli heillä on avoin rekry, lähetä materiaali haluttuun osoitteeseen. Voit myös lisätä henkilökohtaisen touchin soittamalla HR:lle tai rekrytoivalle henkilölle ja kertoa, että olet tehnyt analyysin ja laittanut hakemuksen sisään.

• Jos et saa paikkaa, opit silti paljon.
  Strategialla on aina omat riskinsä, ja tässä tapauksessa saatat silti jäädä nuolemaan näppejäsi. Ei huolta – prosessi on ollut äärimmäisen hyödyllinen.

  Olet:
  – Verkostoitunut
  – Oppinut alasta asioita, joita voit hyödyntää seuraavassa hakemuksessa
  – Jättänyt muistijäljen. Muista, että markkinat ovat yleensä pienet, ja tällaiset asiat jäävät mieleen ja saattavat auttaa sinua tulevaisuudessa.

Työnhaku ei ole odottamista. Se on arvon luomista.